SM Uusikaupunkiralli 2005

11.9.2005


No eihän siinä hei mitään, käytiin ajamassa. Ja tuota hienoa tietä, todella hyvässä kunnossa pysyi meidänkin numerolle asti ja jopa meidän kääpiöautoille sopivassa kunnossa olivat tiet. Mitä nyt kiviä piti kiertää mutta kait niitä pitäisi väistellä isommillakin pyörillä varustetuilla korpikaahausvaunuilla.

Nuotitus kun oli siinä perjantaina niin me tosiaankin nuotitettiin ne tiet ja siinäpä se. Tai no ei aivan. Kun nyt on lopetuspäätös tehty.., niin on helpompi toimia kun ei ole oikein väliä miten toimii. Nimittäin nuotti tuntui tulevan aika hyvin ulos suustani ja sitten toisella kierroksella se vaikutti sopivan aika hyvin ympäröivään maastoon. Näistä voisi jopa ajaa kovaa jos sattuisi sellainen touhu kiinnostamaan.

Kisaa ennen olin luonut omassa sinällään mittavassa pääkopassani suunnitelmat sen varalle että koetettaisiin kärkivauhtiin ja jos sinne pääsisi niin siellä voisi koittaa hillua ja menestyä. Vaan riskejä ei tarvisi kaluston suhteen ottaa, pitäisihän sen pintaa koittaa pitää siliänä.

EK1
Tänne lähettiin ja ajeltiin läpi, risteykset meni niin kuin niiden pitääkin mennä, siivosti! Ja tuota no mitäs siinä muuta, ihan maalimutkat ajoin tosihiljaa mutta matkan varrella tuli ajettua sitten ihan jees ja napattiin pohja-aika täällä.

EK2
Tänne kun myö lähettiin tunsin syvää myötätuntemusta at-autolla ollutta tyttöä kohtaan kun joutui pissahädässään istumaan vaan siellä autossa jalat ristissä voi että! No onneksi oli meidän jälkeen enää joku kolkyt autoa jäljellä. No kuitenkin lähdettiin menemään ja jo tokassa mutkassa koettiin kilpailun eittämättä jännittävin hetki. Meinattiin suistua, tai no, niinno, meinattiin joo. Oikea helppo yli ja mentiin aika jänskästeen liian kovaa ja liian poikittain mutta huh-heijaa. Heti seuraavassa mutkassa olikin Kaisanlahden Pólo tärveltynä tienohessa. Ja sitten siitä jatkettiin hieman epävarmoin ottein etiääpäi. Kunnes sitten siinä hei nyt tulee rallia telkkarista. No ei tullu paljoa. ehkä paria kilsaa ennen sitä asfalttiristeystä meni ilmeisesti renkaan ja vanteen väliin maaperää kun alkoi ravistaa niin maan perusteellisesti. No sitä siinä kauhistellessani sitten himmailin kun ei tiennyt josko rengas vaikka räjähtäisi! Kun ei voinut tietää että ei olutkaan rengas menossa. No se pätkä ryssittiin sitten sillä. Tässä vaiheessa olimme jo 18s Laaksonen -nimistä perässä. Sitä emme tosin silloin tienneet.

EK3
Kuitenkin kolmoselle, asfalttipyöritykselle, lähdettiin yhä sillä mielellä että eihän tässä mitään. Parit kolmet-neljät pienet virheet ja niin. Poltettiin muuten lähdössä kumia!!

Huollossa sitten katselimme tuloksia ja vaikka huolto yllytti urotekoihin pidin oman pienenpääni ja en enää alkanut yrittämään kiinniottoa, olemmehan me sen nähneet vaikka tuhansia kertoja jo Astran ratissa mitä se tarkoittaa kun lähtee ottamaan takamatkaa kiinni. Omat tappiot kasvavat kohtuuttoman suuriksi. Kisa oli kisattu, loppu olisi surffausta.

EK4
Tämähän se oli mukavaa tietä, jotenkin samantuntuista kuin ykkönen. Ja melkolailla muinamiehinä maaliin ja pari sekkaa pohjista. Ei tästä taida olla oikein muuta sanottavaa. Varovaista, niin varovaista.

EK5
Täällä uskoin olevani vahvemmilla kuin äskeisellä mutta tunaroinkin sitten. Jotenkin se alku alkoi jo tökkimään ja sitten siinä asfaltin jälkeen tulikin päivän toinen tilanne. Vähän ihan vähän melkein roikuttiin. Mutta ei aivan. Loppu tultiin ihan jees, joskin joitakin mutkia aika nolosti. No onneksi ei olut ketään katsomassa. Ja ei siinä mitään, mitä kovempi vauhti sen kivempaa.

Huollossa katselin että jaahas, vai niin.. Ja sitten vaan loppupätkille että no joo, niin.

EK6
Täällä sain jo juonen päästä kiinni, mutta sillä oli hintansa.. Nimittäin ajoin Urhoollisesti helppojakin täysinä mutta se maksoi sen että ajoin hitaat ja nopeat ja joitain k:itakin ihan liian poikittain. Kun oli niin hyvä fiilis että täyttä vaan sisään eikä että täyttä läpi. Ja siinä siis maksettiin sitten hitaammissa paikoissa siitä mielialaReutemannismista. Tämän pätkän jälkeen vasta ymmärsin renkaidemme sielunelämästä sen oleellisimman, ne pitää aika hyvin.

EK7
Ja sama meno jatkui. Lopussa kiviä varoen ja liiallisia luisuja rallitaivaalle maalaillen.

Ja se oli sitten vaikka nyt siinä.

Seuraavaksi ajetaan Valvoline ja auto on oikeastaan myynnissä.