Lapin luonto luo outoa taikaa...

2.2.2004
Se on suuri ja arvaamaton. Lennettiin Rovaniemelle jo kisaa edeltävänä lauantaina, ihan FlyingFinnillä mentiin.. Ja sitten nuotitettiin koko alkuviikko tarmokkaasti.

Torstaina shakedownilla, eli karistusajoissa ilmeni hieman ongelmia jotka sitten voitettiin vain huomataksemme perjantaina ek1:sellä Mäntyvaarassa että emme voittaneetkaan. Kutkin luisti niin ettei mitään rajaa. Kakkoselle, Kaihuavaara, lähtiessä kaadoimme varuiksi vanhana konstina juomaksi tarkoitetut coca-colat kytkimen seuduille. Ehkä se vähän auttoikin, mutta ei oikeastaan juuri lainkaan. Laakson Timo ja Arpiaisen Joni meidät saavuttivatkin pätkällä ja päästin heidät mallikkaasti ohi. Pätkän jälkeen selvisi että vaihteistoöljyä valuu kytkimelle ja siksi siihen ei edes coca-cola auta!

Sitten huolena vaihteistoöljyn riittävyys keula kohti Jyrhämäjärven erikoiskoetta, jossa olikin sattunut onnettomuus ja se peruttiin meidän osaltamme, mikä oli kuitenkin meille niin sanotusti, "onni onnettomuudessa". Ei tarvinut ajaa sitä ja suoraan vaan huoltoon ja huoltokin oli sitten pitempi että pääsi kisa taas alkuperäiseen aikatauluun. Pojat saivat huollossa vuodon tukittua ja Kellolammen stagella, kytkin luisti jo huomattavasti vähemmän, mutta yhä silti aivan tarpeeksi..

Seuraavalla, 30kilometrin Siika-Kämän erikoiskokeella kytkin pelasi jo lähes normaalisti, vain pariin otteeseen luistaen. Mutta nyt kun se pelasi ja yritin mennä äärirajoja kohti edes niin ilmeni että auton ajettavuus ei ollut sitä mitä sen pitäisi olla. Johtuen alustan nostosta emme saaneet pyöränkulmia kohdalleen ja ajo oli turkasen vaikeata. Lisäksi ajoa vaikeutti uudet hirmu tehokkaat etujarrut, vasemmalla jalalla jarruttaessa mutkissa meinasi kone puutua, kun sekin on nyt paljon enemmän kierroskone kuin ennen. Mutta nämä ovat juuri niitä asioita jotka tulee tuotapikaa opittua ja sitten meno on kuka ties hieman toisenlaista?!?

Niin mutta Kämä tuli muuten ihan hyvin ja saimma tämän reissun parhaan aikamme siellä ja kait siihen on oltava jollain lailla tyytyväinen. Tässä vaiheessa oli todella hyvä fiilis.

Sitten ajoimme Rovaniemelle ja Ylikylän lumenkaatopaikalle tankkaukseen, totesin että emme tarvitse polttoainetta, 20l riittää kyllä Vennivaara/Mäntyvaaraan ja sitten huoltoon. Ja riittihän se, ei siinä mitään. Hieman ennen kun kyseisellä pätkällä on soramonttu kohta niin meiltä hajosi kone. Mäntä halkesi ja kone alkoi käymään kolmella pytyllä.

Sitä koneen ääntä ja tehojen katoamista ihmetellessäni sitten ajoin yhden tiukan vasemman yli nypyn melko täysillä ja hankeen ja syvälle. Siinä sitten 4. sijan pisteiden menettämistä kirotessa ilmestyi kuitenkin onneksemme paikalle Tomi Tukiainen moottoroiduin joukko-osastoineen. Moottorikelkoilla siis. Siinä alkoivat arpomaan että kyllähän tämä tästä. No minä sanoin että jos saadaan tielle niin olen todella kiitollinen koska meillä oli kuitenkin jonkun sijan pisteet yhä kyseessä.

Paikassa vain hetkeä aiemmin myös ulosajanut parivaljakko Ari Häkkinen ja Aki Maaranen (varoitustakaan ei keretty järjestää) alkoivat yhdessä kelkkailijoiden kanssa meitä kantamaan tielle ja sinne pääsimme. Oikea eturengaskin oli irronnut vanteelta ulosajossa. Pääsimme pätkän maaliin ja huoltoonkin ja paljonhan siinä tohinassa aikaa kului mutta 7. sijan pisteet olivat palkintona kun rimpuilimme vielä huollosta maaliin Rovaniemen keskustaan.

Annoimme auton lumien ja jäiden sulaa parc ferméssa ja haimme aamulla pois, keskeytimme ja lähdimme kotiin.

Kiitos ja kumarrus Ryhmä Tukiaiselle ja kevyt osasto Häkkiselle! Ilman heitä olisimme varmaan yhä siellä soramontun hangessa, ja jossei aivan niinkään niin ainankaan meillä ei olisi noita kolmea SM-pistettä.

Nyt hankitaan uudet männät ja niputetaan kone taas ja jos hieman pääsisi testaamaankin. Seuraava kilpailuhan on Lapualla 21.2.2004. Siellä täytyy yrittää hieman ehjempää ja tasapainoisempaa suoritusta, kuka ties mahdollisuuksien mukaan podiumilla?!